Tutkimuksen aikajana 

1871     Veistokoulu aloitti toimintansa
1887     Koulu muutti Ateneumiin Helsingin keskustassa
1965     Koulu siirtyi valtion omistukseen
1973     Yliopiston status
1981     Taiteen lisensiaatin opinnot aloitetaan
1983     Taiteen tohtorin opinnot aloitetaan
1986     Yliopisto muutti Arabianrantaan
1988     1. lisensiaatti valmistui
1990     Tutkimusinstituutti perustettiin
1991     Kaksi ensimmäistä taiteen tohtoria valmistui
1992     Medialaboratorio perustettiin
1995     1. tutkijakoulu aloitti / Ensimmäiset ulkomaalaiset jatko-opiskelijat
1997     Future Home Institute perustettiin
1998     Audiovisuaalisen alan tutkijakoulu – ELOMEDIA aloitti (vuonna 2006 tutkijakoulu
             aloitti kolmannen nelivuotiskautensa)
1999     Kaksi uutta tutkijakoulua aloittivat / Luovuttiin lisensiaatin tutkinnosta
2000     Audiovisuaalisen alan koulutus-, tutkimus- ja tuotantokeskus  Media keskus Lume  
             perustettiin.
2002     Tekesin Muoto-ohjelma (2002-2005)
2003     Kirjastokeskus Aralis aloitti
2004     Suomen Akatemian teollinen muotoilu tutkimusohjelma (2004-2007)
2006     Tutkimuksen 25-vuotisjuhlavuosi / Kuusi osastoa ja 1900 opiskelijaa
2007     Muotoilun kytkennät -tutkijakoulu 2007-2011 / 1. tutkimuspäivä TaiKissa 20.9.2007
2008     Design Factory, Media Factory & Service Factory / Taidealojen tutkimuksen arviointi
             (Suomen Akatemia)

2010      Aalto-yliopisto aloittaa toimintansa        

Taideteollisen korkeakoulun jatkokoulutus ja tutkimustoiminta täytti vuonna 2006 25 vuotta. 32-sivuinen julkaisu  25 Years of Postgraduate education and research at the University of Art and Design Helsinki (3.04 MB) ilmeistyi 4.9.2006 lukuvuoden avajaisten yhteydessä.

25 vuotta jatkokoulutusta Taideteollisessa korkeakoulussa

Vuonna 1871 perustetusta taideteollisuuskoulusta tuli yliopisto runsaat sata vuotta myöhemmin. Vuonna 1978 annettu asetus taideteollisen alan korkeakoulututkinnoista avasi uuden suunnan joka johti Taideteollisen korkeakoulun asemaan nykyisenä kansainvälisesti alansa johtavana yliopistona. Tämä asema on vaatinut 25 vuotta johdonmukaista toimintaa, jossa keskeisinä tekijöinä ovat olleet opetuksen ja taiteellisen toiminnan lisäksi erityisesti jatkokoulutus ja tutkimus. Jatkotutkinto tuli voimaan vuonna 1981 lisensiaatin tutkinnon osalta ja kaksi vuotta myöhemmin taiteen tohtorin tutkinnon osalta. Näin taattiin Taideteolliselle korkeakoululle jatkotutkintojen suorittaminen ja siten ylimmän opetuksen antaminen vei yliopistolliseen täysivaltaisuuteen.

Ensimmäiset vuodet olivat koulutussuunnan hakua ja epäilijöitäkin riitti. Epäilyt kohdistuivat taideyliopistojen jatkotutkintoihin yleisemmin. Kaikki neljä suomalaista taideyliopistoa ovat kehittäneet omaa tohtorikoulutustaan edustamiensa tutkimusalojen tarpeita vastaavasti. Taideteollisen korkeakoulun historian ensimmäinen taiteen tohtorin väitöstilaisuus oli 8.1.1991. Ensimmäinen taiteen lisensiaatti valmistui vuonna 1988. Kun Taideteollinen korkeakoulu luopui lisensiaatintutkinnoista vuonna 1999, oli ehtinyt valmistua jo 51 taiteen lisensiaattia.

Vuodet ovat osoittaneet, että jatkokoulutuksella on ollut merkitystä taideteollisen alan kehitykselle ja tutkimuksen eteenpäin viemiselle. Taideteollisen korkeakoulun väitöskirjoihin on mahdollista liittää mukaan taiteellinen osio. Näin onkin ollut osassa väitöksistä vuodesta 1998 lähtien. Vuoden 2006 alkuun mennessä tohtoreita oli valmistunut kaikkiaan 46. Tohtoreita on valmistunut kaikilta yliopiston edustamilta koulutusaloilta. Erityisesti viime vuodet ovat olleet vilkasta aikaa jatkokoulutuksen määrän kasvussa. Yliopiston painottuminen tohtorikoulutukseen ja tutkimukseen on heijastunut nopeasti valmistuneiden määrään. Suomen Opetusministeriön asettamien tulostavoitteiden saavuttaminen on tässä mielessä onnistunut. Jatko-opiskelijoiksi rekrytoiminen on ollut vilkasta ja nykyisin taiteen tohtorin tutkintoa tavoittelee Taideteollisessa korkeakoulussa runsaat 180 jatko-opiskelijaa. Naisten osuus jatko-opiskelijoista on keskimäärin noin 60 %. Perinteisesti taidekasvatus on ollut naisvaltaisin Taideteollisen korkeakoulun edustamista aloista. Vuonna 2005 valmistui kymmenen taiteen tohtoria.

Jatkokoulutuksen tehostumiseen ovat vaikuttaneet monet koko yliopistolaitosta koskeneet uudistukset kuten tutkijakoulujärjestelmä. Taideteollisessa korkeakoulussa aloitti ensimmäinen tutkijakoulu syksyllä 1995. Tässä Teollisen muotoilun tutkijakoulussa opiskeli kolme jatko-opiskelijaa. Kaksi lisensiaattia ja yksi tohtori valmistui viestintä- ja informaatiotieteiden valtakunnallisesta tutkijakoulusta, jossa Taideteollisen korkeakoulun Graafisen suunnittelun koulutusohjelma oli mukana. Seuraavissa tutkijakouluhauissa Taideteollinen korkeakoulu sai koordinoitavakseen Monikulttuurisen taidekasvatuksen tutkijakoulun, Future Home Graduate School ja audiovisuaalisen alan tutkijakoulu Elomedian. Näistä jälkimmäinen tutkijakoulu on jatkanut jossain määrin uudistuneena kolmannelle kaudelleen. Tutkijakoulupaikat ovat mahdollistaneet jatko-opiskelijoille täysipäiväisen opiskelun ja siten tavoitteen suorittaa jatkotutkinto neljän vuoden määräajassa. Tutkijakoulut luovat erinomaiset perusedellytykset hankkia tutkijan uran valmiudet hyvässä tutkimusympäristössä. Taideteollisen korkeakoulussa assistentin viroissa päätehtäväksi on määritelty jatko-opinnon suorittaminen assistenttikauden aikana. Nykyisin monet jatko-opiskelijat työskentelevät tutkimusprojekteissa, mikä mahdollistaa heille täysipäiväisen toimimisen tutkimuksen parissa. Keskeinen strateginen tavoite on ymmärtää tohtorikoulutus osana tutkijan urakehitystä. Tohtorikoulutuksessa luodaan pohja tutkijan uralle, vaikka kaikki eivät sijoitukaan tutkimustehtäviin. Taideteollisesta korkeakoulusta väitelleet ovat sijoittuneet tutkinnon suoritettuaan hyvin, pääosin opetuksen ja tutkimuksen tehtäviin. Tohtorin tutkinnon jälkeistä urakehitystä on tuettu tarjoamalla tutkijan paikkoja, joissa nuoren tutkijan on ollut mahdollista liittyä tutkimusryhmiin tai muodostaa itse tutkimusryhmiä. Tutkijan uran ongelmaksi on nähty virkojen vähäisyys ja työsuhteiden lyhytaikaisuus sekä matala palkkataso yksityisen sektorin palkkoihin verrattuna. Urakehitykseen liittyvät kysymykset ovat nykyisin keskeisimpiä haasteita yliopistosektorilla, ei vain Taideteollisessa korkeakoulussa.

Taideteollisen korkeakoulun eri osastot ovat määritelleet tutkimuksen painopistealueensa, jotka ovat luoneet selkeyttä monialaisen yliopiston tutkimustoimintaan. Keskeiset tutkimusalueet ovat taide, muotoilu, ympäristö, taidekasvatus, audiovisuaalinen tutkimus ja media. Tutkimuksen strategisille painopistealueille on pystytty luomaan tutkimushankkeita ja niille ulkopuolista tutkimusrahoitusta. Ulkopuolisen tutkimusrahoituksen kasvu on ollut merkittävää viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ulkopuolinen tutkimusrahoitus on kaksinkertaistunut viiden viimeisen vuoden aikana. Tutkimushankkeiden rahoittajista suurimpia ovat Tekes ja Suomen Akatemia. Merkittävää on, että taideteollisen alan yhteiskunnallinen relevanssi on huomioitu jopa hallitusohjelmassa. 1990-luvun lopulta alkanut määrätietoinen muotoilun strateginen nostaminen sen yhteiskunnallista merkittävyyttä vastaavalle tasolle on 2000-luvulla saanut jo konkreettisia toimenpiteitä. Tätä strategisten linjausten viemistä käytännön teoiksi voi pitää kansainvälisestikin merkittävänä. Tekesin Muoto 2005 muotoiluohjelma ja Suomen Akatemian Teollisen muotoilun tutkimusohjelma ovat merkittäviä käytännön toimenpiteitä muotoilustrategian toteuttamiseksi käytännön tasolla. Näissä tutkimusohjelmissa on työskennellyt useita Taideteollisen korkeakoulun tutkijoita ja jatko-opiskelijoita. Suomen Akatemian rahoittaman Teollisen muotoilun tutkimusohjelman hankkeista mainittakoon Semioottiset tuotefunktiot, Muotoilun ja kuluttajatuotteiden kotiuttaminen ja Muotoilija: synty, kasvu ja kehitys. Näiden tutkimushankkeiden kautta tutkimusyhteistyö on tiivistynyt entisestään monien yliopistojen kuten Teknillisen korkeakoulun ja Lapin yliopiston kanssa. Lisäksi Taideteollinen korkeakoulu on koordinoinut mm. Suomen Akatemian rahoittamaa Mediakulttuurin tutkimusohjelmaa vuosina 1999-2003. Kahteen eri otteeseen Suomen Akatemia on asettanut suunnatun haun ja osoittanut rahoitusta Taiteen ja tutkimuksen vuorovaikutusta tutkiville hankkeille. Hankerahoitus on ollut sikäli poikkeuksellinen, että se on toteutettu Suomen Akatemian ja Taiteen keskustoimikunnan yhteistyönä. Näissä hauissa Taideteollisen korkeakoulun hankkeet ovat menestyneet hyvin. Hankkeet ovat tukeneet merkittävästi tohtorikoulutusta. Taideteollinen korkeakoulu ja tutkimusryhmät ovat verkottuneet monien kansallisten ja kansainvälisten tieteenalakohtaisten verkostojen kanssa.

Monet Taideteollisen korkeakoulun strategiset tavoitteet ovat suunnanneet myös jatkokoulutuksen kehitystä. Yksi merkittävimmistä strategisista valinnoista on ollut kansainvälistyminen. Nykyisin Taideteollinen korkeakoulu on edustamillaan aloilla kansainvälisesti keskeinen jatkokouluttaja. Vuonna 2005 saavutettiin taso, jossa 17 % kaikista jatko-opiskelijoita oli ulkomaalaisia. Suhteellisesti eniten ulkomaisia opiskelijoita on Taideteollisen korkeakoulun osastoista Medialaboratoriossa. Ensimmäinen ulkomaalainen jatko-opiskelija väitteli Taideteollisessa korkeakoulussa vuonna 2002. Assistenteista jo yli kolmannes on ulkomaalaisia. Taideteollinen korkeakoulu on ollut prosentuaalisella osuudella jatkokoulutuksen kansainvälisyydessä koko ajan sekä Opetusministeriön tulostavoitteiden että suomalaisten yliopistojen kärjessä. Taideteollisen korkeakoulun houkuttelevuus juuri jatko-opintopaikkana perustuu sen edustamiin opetus- ja tutkimusaloihin sekä niiden kansainväliseen maineeseen. Kansainvälisyyden edistämiseen kuuluu myös tutkijaliikkuvuuden tehostaminen. Ulkomaisten jatko-opiskelijoiden rekrytoituminen Taideteolliseen korkeakouluun on ollut vilkasta. Sen sijaan kotimaisten jatko-opiskelijoiden ja tutkijoiden lähtö ulkomaisiin yliopistoihin on vähäisempää. Tähän on osaltaan vaikuttanut Taideteollisen korkeakoulun asema edelläkävijänä taideteollisen alan kansainvälisenä jatkokouluttajana. Kansainvälisiä suhteita eri yliopistojen kanssa on kehitetty määrätietoisesti. Taideteollinen korkeakoulu on solminut tutkimukselle relevantteja yhteistyösopimuksia 91 yliopiston kanssa eri puolilla maailmaa. Yhteistyöyliopistoja on kaikilla mantereilla ja kaukaisimmat sopimusyliopistot sijaitsevat Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Eniten yliopistokohtaisia sopimuksia on Saksan, Alankomaiden ja Iso-Britannian yliopistojen kanssa. Taideteollinen korkeakoulu on toteuttanut Suomen Akatemian aloitteesta karttamallin, jossa on selvitetty yliopiston yhteistyöyliopistot maailmanlaajuisesti ja otettu ne osaksi tutkijoita palvelevaa sähköistä portaalia. Tutkijaliikkuvuuteen on panostettu erityisesti ja siten helpotettu jatko-opiskelijoiden ja tutkijoiden sopeutumista uuteen ympäristöön. Tavoitteena on ollut esimerkiksi sähköisen tiedottamisen avulla luoda tasa-arvoinen ja esteetön tiedonsaanti. Tulevaisuudessa määrätietoisen jatkokoulutuksen ansiosta taideteollisen alan tutkimus on entistä korkeatasoisempaa ja kansainvälinen yhteistyö tulee olemaan nykyistäkin tiiviimpää.

Tutkimusjohtaja, TaT Päivi Hovi-Wasastjerna