HUIPPUOPISTO VERORAHOJEN HAASKAUSTA
Kynä ja paperi -aulassa on teos joka koostuu vaaleista huonekaluista ja seinästä, johon saa ilmaista itseään. Kävelin teoksen ohi useita kertoja ja ajattelin, että tuohonhan voin ottaa kantaa “huippuyliopistoa” koskien. Viime viikolla sitten tartuin kynään. Seinä oli jo täynnä, joku oli jopa taiteillut keskelle seinää pimpin. Ilmaisin sitten itseäni teoksen sille seinälle, johon kukaan ei muu ollut vielä tehnyt mitään. Kirjoitin lauseen:
Huippuopiston miehet, ne yrittää kääntää mun pään mutta se ei onnistu, koska kuulen korpeimme kuiskintaa.
Minusta teos vaati sitä. Se vaati, että tässä ajassa, tässä poliittisessa tilanteessa, tässä koulussa ilmaisen itseäni juuri siihen mihin sedät rahoineen eivät sitä halua. Joskus täytyy kirjoittaa sinne, mihin ei saa, saadakseen äänensä kuuluviin. Meidän ei tarvitse alistua taiteen ja kulttuurin alasajoon, missä huippuopistossa (käytän sanaa opisto, koska hanke on säätiöpohjainen, eikä perustu satojen vuosien tieteelliseen traditioon tai demokraattiseen kolmikantahallintoon niinkuin yliopistot ovat tupanneet perustumaan) on oikeastaan kyse. Taide halutaan tuotteistaa. Elinkeinoelämä puskee jo hallituksien läpi vaikuttamaan opetukseen ja kulttuuriin. Kirjoitin n. 1,5 m ohi virallisen seinän, koska a) toinen oli jo täynnä, en halunnut kirjoittaa muiden päälle b) tiesin, että se herättää enemmän keskustelua. Osallistuin yhteisölliseen teokseen, laajensin sen poliittiseksi kannanotoksi. Olisin voinut kirjoittaa lauseeni suurin kirjaimin koulun lasiseen etuoveen mutta kirjoitin sen osaksi yhteisöllistä teosta.
Kirjoitin, koska he, jotka tästä hankkeesta joutuvat kärsimään ovat ala-asteella. Heiltä ei voi vaatia, että he osaisivat puolustaa vapaata taide-opetusta. Vaikkakin käyttämäni keino mielipiteeni kuuluville saamiseksi onkin ala-asteelta tuttu. Asialliset, kypsät, byrokraattiset jopa demokraattiset keinot eivät herättäneet ihmisiä keskustelemaan innolla ja tarmolla huippuopiston vastustuksesta.
Opiskelijatoverini ovat istuneet tuhansia tunteja kokouksissa. Erään opiskelijan mielipiteitä ei kirjata kokouspöytäkirjaan, toisen pääsyä tiettyihin kokouksiin estettiin, keskustelupalstoja poistettiin kesken keskustelun koulun sivustolta, kun annoimme osastomme johtajalle virallisen epäluottamuslauseen hänen oltua osastomme ainoa innovaatio-opiston kannattaja rehtori totesi, että luottamusta nautitaan ylhäältä alaspäin, eikä alhaalta ylöspäin. Lista omituisesta runttauksesta on pitkä. Jotkut meistä käyvät jo juristista kahlattuaan läpi raporttien, selvitysten, ehdotelmien. Tämä litistäminen syö meidän itsetuntoamme, vaikuttaa meidän taiteeseemme. Pitää muistaa, että olemme taideopiskelijoita, haluaisimme käyttää aikamme opiskeluun, emme taisteluun.
Meidän mielipiteitämme ei ole kuultu kokouksissa, eikä missään muuallakaan. Tendenssi on ollut, että me emme vain ymmärrä innovaatio-opiston sisältöä. Ei siis käy, että olemme eri mieltä, me emme vain ole ymmärtäneet. Jos joku ei pidä siitä, että häntä nipistellään, hän ei ole vain ymmärtänyt nipistelyn sisältöä.
Eilisen keskustelun perusteella ei hra. Pekka Saarela, hallintojohtajammekaan ole ymmärtänyt hankkeen sisältöä. Keskustelussamme kävi ilmi että heillä on nyt nimi, idea ja rahoitus. Nyt sille sitten pitäisi keksiä sisältöä. Maamme hallitusta on höynäytetty pahemman kerran. Heille on myyty ilmaa hienossa paketissa. On pelottavaa, kuinka lakia on muutettu nopeasti vailla perusteellisia selvityksiä, avointa keskustelua ja aikaa, ennen kaikkea aikaa. Tämä on runtattu nopeasti läpi, ettei huijaus paljastuisi. Huippuopisto on verorahojen todellista haaskaamista. Opistolle on luvattu enemmän rahaa kuin muille yliopistoille yhteensä. Ihan vain siksi, että sedät saisivat kokeilla, että jos paketoi pakettiin ilmaa, länttää päälle kolmen keskitasoisen koulun logot, myy sen valtiolle, ja jää odottamaan miten piskuinen Suomi pompahtaa falskeine “innovaationeen” maailman huipulle. Ensinnäkin, miten joku, mikä ei ole vielä olemassa, voi olla huippu? Huippuopisto olisi “University of exellence”. Olisiko esimerkiksi Cambridge, jonka ei tarvitse käyttää lisänimeä, sitten “University of brilliance”?
Hallintopäällikkö Jari Söderström soitti maanantaina minulle, että olen harrastanut ilkivaltaa koulun omaisuutta, seinää kohtaan. Minut voidaan tunnistaa valvontakameramateriaalista. Menin puhutteluun. Hän sanoi, että jos en maalaa teokseni päälle, tämä on sitten poliisiasia. Sanoin, mietin asiaa ja ilmoitan päivän kuluessa miten toimin. Enhän voi maalata ajatuksiani piiloon ihan vain siksi, että ne ovat “väärässä paikassa”.
Työsuojeluvaltuutettu Kyösti Mankamo lupautui maalaamaan teokseni päälle, etten joutuisi poliisitutkintaan, joutuisi maksamaan sakkoja, saisi merkintää rikosrekisteriini jne. Sittemmin häntä uhkailtiin oikeustoimilla, jos hän tukisi asiaa. Hallintopäällikkö kirjoitti minulle sähköpostissaan, että minun on itse, henkilökohtaisesti maalattava runoni päälle. En ole lastentarhassa, enkä ole töhrijä. Minua ei voida pakottaa maalaamaan ajatuksieni päälle.
Provosoiduimme tästä, koska koko huippuopisto hanke on suurempi rikos, kuin minun nössö kirjoitukseni likaiseen seinään hailakalla tussilla. Ja olen kyllä lukenut radikaalimpia, törkeämpi ja poliittisesti epäkorrektimpiakin lauseita hienoimmiltakin seiniltä.
Kannustan avoimeen toimintaan - nousemaan puolustamaan vapaata taideopetusta väkivallattomalla, laillisella toiminnalla. Jos emme osaa byrokraattien kieltä, osaamme omaamme, taiteen kieltä. Ajakaamme asiaa taiteen keinoin! Ajakaamme asiaa siten miten osaamme: piirtämällä, maalaamalla, laulamalla, soittamalla, kirjoittamalla, elokuvilla.
Minua hävettää, että kannanottoni on näinkin köpö. Minua hävettäisi tosin enemmän, jos en ottaisi kantaa ollenkaan. Myöntyisin ja hiljaa kuiskailisin opiskelijatovereitten kanssa, voi voi voi mitenhän meille käy, mitenhän taiteen käy, voi voi.. ja ehkä kirjoittaisin vessan hämärimpään nurkkaan: alas huippuyliopisto. Sitten menisin kotiin ja lämmittäisin nakkeja.
Toivon sydämestäni, että neuvotteluja Elokuvataiteen Laitoksen yhdistämisestä Teatterikorkeakoulun yhteyteen jatketaan.
Ystävällisin terveisin,
Miia Tervo
elokuvataiteen opiskelija
Pelastakaa Paviaanit Innovaatiolta-ryhmän jäsen

(

0445114282
Den här e-postadressen är skyddad från spam bots, du måste ha Javascript aktiverat för att visa det